Sometimes cats are blue too...

FETISH FACTORY 2016

Teemabileet on niin miun juttu! TAFFin bileet oli viime viikonloppuna ja mie tein asua sinne kuin järkensä menettänyt. Teemana oli Masquerade joten maski piti tietty hommata ja mikä olisikaan sopivampaa kuin kissamaski. Pukeutuminen on itselleni juurikin se "Ennemmin överit kuin vajarit" kohde, joten ajatusta piti muutaman kuukauden aikana jalostaa eteenpäin. Fursuittia en alkanut tekemään vaikka sellainen olisikin aivan yli ihana, sielultani kissana voisin niin hengata sellaisessa kotona mutta Matias varmaan luulisi miun seonneen täysin siinä vaiheessa. :D 

MASKI: Tuunattu Catwoman maski (eBay)
KAULAPANTA: (Goottikirppis)

KISSANKELLO: (eBay)

BOLERO: (Made by me)

KORSETTI: Lip Service -Patent Vinyl & Vegi Leather Classics "Sleeping Beauty" (eBay/Bizzare)

SHORTSIT: (Made by me)

SUKKAHOUSUT: (Seppälä)
HÄNTÄ: Red Heart Soft - lankaa, sävyt black, royal blue & turquoise (Made by me)

KENGÄT: Pennangalan (Goottikirppis)

Alkuperäisenä ajatuksena olisin halunnut kissamaskin lisäksi tehdä itselleni jonkin sorttisen catsuit haalarin, turkishännän ja tuunata korottomista korkkareista itselleni turkispäällysteiset kissan tassu kengät. Ongelmaksi kuitenkin muodostui ettei nämä Lady Gaga tyyppiset kengät ole tällä hetkellä muodissa joten niitä ei löytynyt sitten mistään, paitsi kiinasta yli sadan euron hinnalla mikä ei oikein ollut omaan budjettiin sopivaa, varsinkaan kengiksi joita olisin todennäköisesti käyttänyt vain sen yhden kerran. Loppuvaiheessa olisin huolinut myös jotkut kengät joissa on läpinäkyvät korot, mutta yllättäen niitäkään ei löytynyt, ebayssa sellaisia toki oli ihan kohtuullisella hinnallakin vielä mutta ei tälläiselle kanoottijalalle vaan isoin koko oli perinteisesti 39. Itselleni sen kokoinen kenkä on mennyt joskus ihan alaluokilla. :D Kengät jäi siis ainakin näihin bileisiin tekemättä joten päädyin lähtemään mukavuus syistä pennan saappailla, 7 tunnin kävely korkkareilla ei kuulostanut loistavalta ajatukselta.

HÄNTÄ: Red Heart Soft - lankaa, sävyt black, royal blue & turquoise (Made by me)

En myöskään onnistunut löytämään sopivaa turkista häntää varten joten päätin tehdä lanka hännän. Tein sitä kirjaimellisesti sormet ruvella yli 2 kuukautta, mutta se oli kaiken vaivan arvoinen sillä rakastan lopputulosta! Karva voisi olla vielä pidempää mutta olisi syönyt vain enemmän lankaa ja vaatinut enemmän työstöä joten yritin mitoittaa niin että pärjäisin 8 kerällä lankaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisrodun suurin puute on se ettei ihmisillä ole häntää. Nyt minulla on omani ja se on niin pehmoinen pöffö. :3 Voisin ottaa sen yöksi viereen ja halia sitä koko yön.

Bileiden meikki ja tupeerattu tukka

Hommasin ebaysta ison kulkusen kissanpantaa varten ja kiinnitin sen goottikirppikseltä löytämääni kaulapantaan. Maskin tilasin myöskin ebaysta, Catwoman maski mutta siinä oli niin ihanat suuret korvat toisin kuin monissa kissamaskeissa. Samoin siinä oli sopiva muoto valmiina siihen että voin leikata keesille aukon. :D Maski on kuminen, päällystin sen vain vaatteissa käyttämilläni pvc materiaaleilla saadakseni siitä asuun sopivan. Muotoilin myös silmät uudestaan ja tein tilaa miun kohlolle klyyvarille, kiinalaisilla vissiin on hiukka sirommat päät kun miulla. :DDD

MASKI: Tuunattu Catwoman maski (eBay)

Boleron valmistamiseen meni 2 päivää, shortseihin 1. Shortseista ei tullut täydelliset, mutta riitti minulle että pysyvät kasassa tuon yhden illan edes. :D Tein niihin kiinnityspaikan häntää varten sillä häntä painaa sen verta paljon ettei varmaan kuminauhasta tehty jalkaharness olisi jaksanut kannatella sitä.

Sinistä väriä tasapainottamaan päätin valita jonkin mustan yläosan ja päädyin käyttämään ensimmäistä kertaa lipparin Sleeping Beauty korsettia. Sovitusvaiheessa totesin sitten että olen laihtunut sen verta paljon että se on jo käynyt turhan isoksi. :( Oli sitten pakko tunkea rintaliivit alle koska väljänä toppina tuon muoviluut ei kyllä riitä pitämään miun hinkkejä paikallaan. Oli kyllä ihan kannattavaa muutenkin koska käytössä tuo tuntui valuvan päällä joten olisi bileissä vilkkunut rinnat vähän turhankin paljon. xD
 

TAKKI: Valve "Xanthine"

Varmaan ihan loogista että tupeeratun keesin tunkeminen puoli päätä peittävästä maskista läpi ei ole mikään helpoin projekti joten totesin, että bilepaikalle täytyy päästä maski valmiiksi päässä. Hiukka kyllä jännitti pääseekö sitä bussiin näin vai luullaanko joksikin terroristiksi tai muuten seonneeksi vai päättävätkö jotkut käydä friikin päälle viimeistään kävellessä keskustorilta YO talolle. Pääsin kuitenkin bussiin ilman ongelmia, huppu päässä ja nopeasti livahtaen muka katsoen puhelinta kyytiin. :D Olin kyllä vetänyt myös pitkän pitsi hameen matkan ajaksi päälle mutta hännä huippu kyllä vilkkui alta silti. Mielestäni oli hurjan söpöä, että sain maskin korvat näkyviin hupussa olevista vetoketjullisista aukoista.

Bileissä oltiin kavereiden kanssa valomerkkiin asti ja miun häntä sai kovasti kehuja. ^^

Kissamaisia terveisiä teille kaikille toivottaa Mau >^^<

Stressi, ahdistus, paniikki...

Paljon on tapahtunut elämässä edellisten hiljaisuudessa vietettyjen kuukausien aikana. Vaihdoin työharjoittelupaikkaa keväällä joten minulla oli reilu 4 kuukautta aikaa opetella uuteen hommaan ja suorittaa siinä sivussa 5 tutkintoa. Ette usko millainen stressi asiasta oli; vaikka minulla olikin normaalia lyhyemmät työpäivät niin tälläiselle kaltaiselleni puolikuntoiselle ihmiselle sekin oli paljon. Yleensä aina kun pääsin töistä sain mennä suorilta muutamaksi tunniksi nukkumaan, koska energiat ei kertakaikkiaan riittäneet mihinkään. Vapaapäivinä yritti saada kerättyä energiaa kodin hoitoon ja niiden miljoonan kouluhomman kirjoittamiseen jotka odottivat. 

Lopulta kuitenkin sain lokakuun alussa viimeisenkin liitteen lähetettyä pomolle arvioitavaksi. Siinä vaiheessa kun olin kolmatta päivää tehnyt ihanalla englannin kielisellä excelillä budjetti laskuja yms. totesin että riitti, tämän parempaan en pysty ja lähetin ne arvioitavaksi. Siinä vaiheessa kun sähköpostissa painoi "lähetä", tuntui että olisin pudottanut niskastani ainakin 50 kilon painoin. Olin valmis. Puolentoista vuoden jatkuvan väsymyksen, stressin, kiireen ja ahdistuksen jälkeen hommani oli hoidettu, olin vapaa. Loppu kuukausi menikin vähän sumuisessa fiiliksessä, sain arvioinnit pomolta ja palauttelin ne koululle, parin viikon päästä vietin viimeistä työpäivää ja kävin koululla arvioinneissa. 30.10 seisoin koululla todistus kourassa ja 10 vuoden yrittämisen jälkeen valmistuin viimeinkin jostain. Minusta tuli merkonomi.

Mitään isoja päättäjäiskemuja meillä ei ollut. Koulun pienimuotoisen kahvittelun jälkeen lähdettiin Matiaksen ja kissojen kanssa viettämään viikonloppua miun vanhempien luo. Pääsin katsomaan niiden uutta kämppää, äiti leipoi kaukkua ja sisaruksetkin kävi moikkaamassa. Pitihän valmistumista nyt jotenkin juhlia joten halloweenina mentiin Peurungan kylpylään uimaan kolmeksi tunniksi ja syömään buffettiin niin että napa naukui. Tyypillisen sokerihiirimäistä minulta että jälkiruokaa söi kolmea eri sorttia ja silti olisi kaivannut vielä jotain makeampaa. :D Katsoo nyt koska päästään Matiaksen kanssa ihan kaksin kylpylään, Matias joutui olemaan koko kesän töissä minkä takia  aiemmin suunniteltu käynti Ähtärissä jäi väliin joten lupaili kylpyläreissua sitten kun hänen työnsä lokakuussa loppuu ja mie valmistun. Oli kyllä osasyy siihen miksi koulun jaksoi tsempata loppuun, itse meinaan rakastan uimista. Veteen päästyäni olen kuin onnellinen pieni norppa. ^^ Mutta perinteisesti miehet ovat jossittelijoita joten ei ole kylpyläreissua näköpiirissä kuin sitten "jossain vaiheessa, nyt on huono aika mennä". Vaikka juuri käytiinkin kylpylässä niin on hiukan eri asia käydä vanhempien kanssa porukassa kuin romanttisesti kaksin. :D Kovasti olisin toivonut että siinä vaiheessa kun valmistun olisi reissu ollut jo varattuna, syntymäpäivää/valmistumista/vuosipäivää on huono juhlistaa enää puolen vuoden päästä. Tällä hetkellä vietän hyvin ansaittua "lomaa", eläke kun jatkuu vielä tämän vuoden loppuun, mutta sen jälkeen taitaa koittaa aika siirtyä työttömyyskortistoon. Siinä vaiheessa voi heittää hyvästit reissuhaaveille jos työkkäri nakittaa meidät jonnekkin. 

Syntymäpäiväkin tuli ja meni, täytin hirvittävät 26 vuotta ja kärsin suunnattomasta ikäkriisistä. Lähinnä ajatellen sitä kuinka yli neljännes vuosisata on mennyt enkä tunnu tehneen elämässä yhtään mitään, valmistuinkin vasta. Toisilla on tässä iässä parikin koulutusta, töitä takana, autot ja asunnot, kakaroita liuta. Itse olen tuntunut lähinnä valuvan sumussa 20 vuotta saavuttamatta mitään merkittävää, käymättä juuri missään. Aina puhutaan kuinka olisi kivaa tehdä sitä ja tätä, kokeilla jotain uutta mutta kuitenkin kaikki jää lopulta tekemättä. Nyt käydään joka viikonloppu miehen vanhemmilla, silloin tällöin leffassa, siinä kaikki... Ajoittain harmittaa todella paljon ettei itsellä ole ajokorttia, voisi vain hypätä autoon ja ajaa jonnekkin, nähdä uusia paikkoja, poiketa jossain ihan random museoissa tai ravintoloissa. Tai käydä tapaamassa ihmisiä joita ei ole nähnyt vuosiin, ihan vain koska "ei ole ehtinyt". Edellisen reilun vuoden aikana mitä olen asunut Tampereella en ole ehtinyt nähdä parasta kaverianikaan kuin muutaman hassun kerran, vaikka hän asuu 10 minuutin ajomatkan päässä meiltä. Bussilla olen parhaimmillaan päässyt hänelle 45 minuutissa kun sain vaihdettua bussia melkein lennosta. Siltikään energia ei koskaan tuntunut riittävän töiden jälkeen siihen että olisi lähtenyt seilaamaan busseilla. Myönnän, olen totaallisen saamaton paskiainen ja vihaan sitä. Olen juuri se joka tarvitsisi toisen ihmisen potkimaan päähän että nyt mennään, muuten masennun yksikseni kotona. Masennus tulee olemaan varmaan aina varjostamassa elämääni. Hyvin usein kotona istuessanikin minulla on pakottava tarve päästä ulos, lähteä johonkin, tehdä jotain.. mutta en vain pääse kämpästä ulos kun ei ole sitä toista joka lähtisi kanssani, joka tekisi aloitteen siihen että nyt mennään. Ei minulla ole ongelmaa lähteä kaverin kanssa esim. kaupungille lyhyellä varoitusajalla jos kaveri pyytää. Tahdoin joskus koiran, silloin olisi pakko lähteä ulos + tykkään ulkoilla koiran kanssa, yksin kävely ilman mitään päämäärää on vain niin masentavaa ja ahdistavaa. Kauan haaveilemani frettikin olisi itselleni hyvin aktivoiva, voisi kulkea ulkona yhdessä ja tutustua muihin fretti ihmisiin. Itselläni kun nuo ystävätkin rajoittuvat siihen yhteen joten uusien ihmissuhteiden saaminen elämään ei olisi pahitteeksi. Nyt on sentäs ehtinyt nähdä Mariaa useammankin kerran jo loman aikana ja tiistaina käytiinkin porukalla hohtokeilaamassa.

Mutta, iloisempaan asiaan suuren angstin päälle. Ihanaiset kissapoikanikin täyttivät jo 10 vuotta! Kärsin lievää ikäkriisiä niidenkin suhteen ja käytin heitä torstaina lääkärissäkin ihan vain tarkistaakseni ettei piilevästi ole tulossa mitään vanhuuden vaivoja. Hyvin onnellisena voin todeta että kissani ovat täydellisen terveitä ja menisivät kuulemma hyvin vuosia ikäistään nuoremmista joten ehkä tässä on vielä pitkää ikää tiedossa. :) Kovasti saivat kehuja vahvasta lihaksistosta ja upeasta turkista, tuntuivat kovasti olevan lääkärin mieleen. ^^ Romeon virtsarakkokin ultrattiin kun pyysin eikä mitään hälyyttävää näkynyt vaikka lopetin lääkeruuankin jo alkukesästä. Nyt saa kunnon liharuokaa ja yhden karpaloisen lääkenamin päivässä. Olen pienistä karvalapsistani hyvin ylpeä. <3

 

Luonnollisestikkin muutaman kuukauden sisään on mahtunut myös shoppailua, uusi vaatekaappi ja uutta sisältöä, useita Lip Servicen ihanuuksia muun muassa. Olen oppinut tykkäämään myös vihreästä. Teen niistä ihan oman postauksensa kun tämä tuntojen purkaminen muuten taas tunnetusti venähti.

Olen hengissä...

     Tai ainakin vihdosta ja viimein taas tuntuu siltä. Edeltävät kuukaudet on mennyt raataen töissä ja manaten kun mikään asia ei toimi niin kuin pitäisi. Vapaa-aika mennyt pitkälti nukkuessa joten minua ei ole näkynyt oikeastaan missään työpaikan tai kämpän ulkopuolella. 
 
     Viime kuussa mummu kuoli ja se otti koville, todella koville, olihan mummu miulle tärkeimpiä ihmisiä elämässä enkä vieläkään osaa ajatella ettei hän ole kotonaan, ettei minulla enää ole mummolaa johon paeta maailmalta kaikkea pahaa. Enää ei saa juoda aivan liikaa kahvia ja jutella mummun kanssa päivät pitkät, tietäen että oli mieli kuinka pohjamudissa sinne mennessä, hymyilevänä pääsi aina kotiin. Yläaste aikaan kun tunnuin puolittain asuvan mummun luona, sanoi aina että olen kuin "Myrskyn merkki allakan nurkassa" tai "Murtunut kalossi sortuneen jalassa".. Yläaste olikin elämäni hirveimmät 3 vuotta, silloin masennukseni oli pahimmillaan enkä varmaan olisi kirjoittamassa tätä jos mummu ei olisi pitänyt minua siipiensä suojassa.

      Loppu kuusta olin muutaman päivän vanhempien luona, jotta pääsin mummun siunaustilaisuuteen. Uurnan lasku on sitten joskus, jos en pääse viemään haudalle pelargoniaa niin ostan sellaisen ainakin itselle parvekkeelle. 
     Oli todella vaikeaa olla 4 yötä poissa kotoa, ilman kissoja... Onneksi porukoiden kissa sentäs oli pari päivää miulle sijaisvauvana ennen kuin se piti viedä evakkoon allergisten vieraiden takia. Ensimmäinen kerta kun näin Sulon muuten kuin kuvissa ja se oli niiiin ihana! <3 Oikein kyljen kyhnyttäjä ja niin tyytyväinen kun pääsi jonkun viereen nukkumaan. Mein äitee on allerginen kissoille, joten Sulolla on porttikielto niiden makkariin, eikä iskä taas ole niin kissaihminen.. Joten taisi olla Sulollekkin hiukka luxusta kun sai jonkun kanssa nukkua eikä toinen koskaan väsynyt rapsutteluun. :) Hiukan kuulin väärin kun äitee käytti nimitystä Sulo Suppura... minä kuulin Sulo Suttura. xD 

Sulo "Suttura"

     Reissusta paluun jälkeen olinkin töissä 2 päivää kun todettiin koulunkin puolesta että nyt riitti. Etsin uuden työpaikan ja nyt olenkin saanut pitää pari viikkoa ihan lomaa. Tulikin ihan tarpeeseen, siinä vaiheessa kun varmistui ettei minun tarvitse vanhaan työpaikkaan enää mennä, tuntui että harteilta lähti valtavasti taakkaa ja olen ollut taas kun eri ihminen. Olen saanut taas olla puhtaasti minä, saanut tehdä omia juttujani jotka ovat muuten odottaneet päivää jolloin on energiaa ja keskittymiskykyä. Olen ollut pirteämpi ja erittäin happy happy joy joy ihan jo sen takia että saan oikeasti pukeutua juuri niin kuin haluan. Uudessa työpaikassa ei haitannut ollenkaan jos pukeutuu erikoisesti, päinvastoin suorastaan kannustettiin. 

      Kyllä tuossa taas töitä hakiessa totesi, että huvittavaa kuinka mie kelpaan työntekijäksi vallanmainiosti, siis paperilla. Yhden liikkeen kanssa meinaan laittelin sähköpostia ja oltiin tyyliin soppareiden kirjoitusta vaille valmiit että menen niille töihin, mutta siinä vaiheessa kun menin liikkeeseen käymään, sain vastaani sellaisen ulkonäkö saarnan ja ylenkatsomisen ettei ole kyllä tullut vastaan vähään aikaan. Eipä sinänsä, jos heti esittelyn jälkeen pomo kysyy meinaanko tulla tämän näköisenä töihin, en olisi sinne enää mennyt vaikka olisi ottanutkin. Naama lävistykset, rastat ja pukeutumistyyli (oli silloin vielä tylsät vaatteet) ei miellyttänyt, mutta ihan kuin huulikorutkaan tuosta mihinkään häviäisivät. 
     En kuulemma sovi asiakaspalveluun, pelottaisin vielä vanhoja asiakkaita. Hei haloo, missä maailmassa tuo oikein elää? Nyt on sentäs vuosi 2015 ja asutaan Tampereella missä on jos jonkin moista hiihtäjää, luulisi vanhusten tottuneen. Huomioiden vielä, että mie olen ollut kauppahallissa töissä keesitukalla/rastoilla, plattari bootseilla ja minimekoissa eikä kukaan vanhus kaihtanut, päin vastoin tykkäsivät minusta kovin, tervehtivät edelleen jos törmätään.
     Monesti tuntuvat olevan suvaitsevaisempia kuin nämä keski-ikäiset, vanhuksista kun on enemmänkin jännää että joku näyttää erikoiselta, ei heidän aikana ollut tuollaista ei, olisi tullut satikutia jos olisi värjännyt tukkansa siniseksi jne jne. Suhtautuvat asiaan positiivisesti, uteliaasti ja hämmästellen, he uskaltavat kysellä ja kehua. 
     Kuten todettua, olen viettänyt todella paljon aikaa mummuni kanssa minkä myötä tottunut ja tykästynyt vanhempien ihmisten seuraan. Kauppahallissa tykkäsivät kun oikeasti keskustelin heidän kanssaan ihan mistä vain, varmastikkin osalle heistä kauppareissut on sosiaalisin tapahtuma kalenterissa  kun vierailevia sukulaisia tai ystäviä ei ole. Silloin kun asuin vielä vanhainkodin lähellä, kävin joskus Inskun ja kaverin koiran kanssa siellä piristämässä päivää. Että sellainen mummojen pelottelija. :D Eipä minun maailmani tuohon työpaikkaan kaadu.

     Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa, tässä lyhyen lomailuni aikana olen saanut otettua jopa yhden asukuvankin! Pakotin itseni kärsimään vapputorille, ihan vain siksi että oli aivan pakko löytää uudet aurinkolasit eikä sopivia tuntunut taas löytyvän mistään. Vapputorilla kun noita arskoja myyviä kojuja tuntuu olevan aina ihan miljoona joten kokeilemaan onnea. Koska keli oli suhteellisen suotuisa, päätin sonnustautua hameeseen, kaikista lyhyinpään mahdolliseen vielä. :D Tällä taitaa olla mittaa huimat 20cm, eli jos roikottaa mahdollisimman lanteilla niin peittää pakarat juuri ja juuri jos seisoo suorassa. Eli jos ei tahdo perseen saati muiden paikkojen vilkkuvat, ei parane kumarrella. xD Itse hankin tutun ihan tätä hametta ajatellen, toki tuo menee passelisti myös muiden laskostettujen roiskeläppien alle, PVC tutuni alla tuo on ihan unelma. <3 
     Ihanaa että uuteen työpaikkaan saa pukeutua vapaasti, pääsen käyttämään pitkään henkarissa roikkuneita hameitakin. Vanhassa paikkaa olisi olleet vähän epäkäytännöllisiä plus perse umpijäässä kun joutuu työskentelemään varastolla.

RASTAT: Hand made by Mau

TOPPI: Lip Service - Circuit City (eBay)

MINARI: Lip Service - Patent Vinyl "Itty Bitty"(eBay)

TUTU: Hell Bunny (Cybershop)

SUKKIKSET:  H&M (Goottikirppis)

KENGÄT: Demonia Kera (Goottikirppis)

     Lipparin Midnight blue pvc on ihana. <3 Aivan täydellisen sininen. 

     Kuvassa näkyy meidän huiman tilava olkkari. Alkuperin oli makkarina, mutta meidän 140cm leveä sänkykin valtasi koko huoneen tehden parvekkeelle menemisen hankalaksi joten vaihdoimme huoneet päikseen. Mies toki tykkää tästä ratkaisusta ihan jo senkin takia että saa oman suljetun leffateatterin halutessaan, pimennysverhot ikkunaan ja ovi kiinni niin ei pompi kissatkaan ruudun edessä. 

     Tahtoisin kyllä pistää vaihtoon koko huoneen kalustuksen, se saattaakin sitten olla haastavampi projekti kun edes riittävän isoa tv tasoa ei tunnu löytyvän sitten millään, saatikka hyllyä monelle sadalla dvd ja bluray leffalle. Pitääkö sitä oikesti kohta rakentaa sekin itse perkele.. Samalla voisin tehdä kissoillekkin uuden puun kun en mistään löydä sopivaa. :D Verstas pystyyn ja ensiapulaukku esiin! 

     Olin Marialla yökyläilemässä jotta saatiin ajan kanssa laitettua tukka kuntoon hautajaisia varten. Ei siinä mennytkään taas kun 8 tuntia, mutta eipähän tarvinut yksin näpertää, Maria tekee kuitenkin parempia lettejä kuin mie. Reilun kuukauden ne ehtivät keikkua päässä ennen kuin totesin että alkavat pyöriä juurista niin paljon että katkovat pian hiukset. Joten torstaina kun käytettiin Matiaksen veljen saunaa (hän on Japanissa työmatkalla, vähänkö kade!) käytin varmaan lähemmäs 2 tuntia noiden irrottamiseen! En tajua miten siinäkin voi mennä noin pirun kauan, osa tukkaa oli kyllä tullut niin sinuiksi rastansa kanssa että sai nykiä hetken että suostuivat irtautumaan toisistaan. Onneksi pääsi suoraa sit pesulle ja saunaan niin Matiaskaan ei ehtinyt kuvailla Maija Vilkkumaata muistuttavaa harakanpesä tukkaa joka tuosta kuoriutuu lettien auki harjaamisen jälkeen. Tällä hetkellä vain oma tukka masentaan niin valtavasti, tyhmä tylsä pitkä tukka, näytän ihan liian normaalilta. :D Pitäisi pian suunnata taas perinteiselle lauantain anoppila reissulle, katsotaan saisiko tämän saunareissun jälkeen päätettyä mitä tälle tukalleni taas tekisin.

     Maanantaina uusi työ ja uudet kujeet, tässä vielä meidän linssiluteet. ^^

Turinaa

Hetkellisen autuas fiilis ja aivot niin tyhjät että ei tiedä mitä tekisi. Tekemistä kyllä olisi vaikka kuinka, jos ei muuten niin siivoamista, kaikki vielä hujan hajan kun viikonloppuna päätimme Matiaksen kanssa vaihtaa olohuoneen ja makuuhuoneen paikkaa. Joten kaikki huonekalut ja tavarat piti saada jotenkin pyöräytettyä kämpässä päikseen, jossain vaiheessa onnistuin kolhimaan varpaanikin niin että veri lensi. Mutta muuten vaihto saatiin suoritettua kunnialla ja nyt tarvisi vain tottua uuteen systeemiin. Nyt kun olohuone on erillinen tilansa tulee siellä hengattua vähemmän, mutta ainakin Matias on tyytyväinen saatuaan oman leffateatterinsa. Uusi järjestys on kyllä mukavva siinä mielessä että tilaa tuntuu olevan enemmän, meidän asunnossa kun tuo makuuhuone on aika pieni joten meidänkin 140cm leveä sänky täytti pitkälti koko tilan ja jouduit kiertämään kapeaa väylää sängyn päädyssä että pääsit parvekkeelle. Olohuonekkin oli suhteellisen sumppu kun sohva jakoi tilan kahtia, toisella puolella huonetta tv ja toisella puolen minun ja Matiaksen isot työpöydät.

Itseltäni vaativinta kai on opetella nukkumaan niin että näen ovelle, muutama vuosi takaperin kun olin vielä niin neuroottinen etten olisi kyennyt siihen ollenkaan, sänky pitäisi olla asunnossa niin etten näe avoimelle ovelle. Onnekseni pakko-oireet nukkumisjärjestelyjeni suhteen ovat muutenkin helpottaneet huomattavasti, enää ei tarvitse kymmenien asioiden olla juuri oikein jotta kykenen nukkumaan.
Pitäisi varmaan opetella myös syömään keittiössä kuten normaalit ihmiset, itse olen niin tottunut syömään sohvalla istuen että tämä jääkaapin ja sohvan kasvanut etäisyys tuntuu vaikealta. Joskus vanhankin koiran on opeteltava uusia temppuja.

Kouluasiat tuntuvat tällä hetkellä junnaavan paikallaan, paitsi se että sain kunnialla suoritettua ruotsin kurssin joka stressasi niin maan perkeleesti. Olen tässä muutaman kuukauden repinyt kynteni totaallisesti ihan vain hermoilun takia. Pakko yrittää taas irrottautua siitäkin paheesta ja yrittää kasvattaa kynsiä vaikka kynnelin voimin, tosin tällä hetkellä pikkurilleissä ei ole kynttä mihin sitä laittaa. Ei hyvä. Onneksi en nyt jaksa enää stressata muista kouluasioista vaan annan niiden mennä omalla painollaan.

Työsoppari jatkuu joten ensi lokakuun loppuun asti olen vielä raadon osien parissa. (myymässä koiranruokaa ynnä muuta rompetta niitä varten) 

Viikko sitten kyllästyin odottelemaan että kaverin aikataulut ja jaksaminen antaisi myöten ja letittelin rastat päähän itse. Päivä siinä meni mutta sainpahan mennä ihan oman tahdin mukaan ja jälkikin oli suhteellisen onnistunutta siihen nähden että laitoin nuo ensimmäistä kertaa ihan yksin. Ei Marian laittamien veroiset mutta en sitä odottanutkaan, itse kun olen hiusten letittämisessä sen verta huono etten saa niitä koskaan riittävän tiukalle. Mutta päässä ovat ja vielä itse tekemät rastat, jotka btw ovatkin niin muhkeat ettei rastapipo suostu mahtumaan niiden päälle sitten mitenkään. Joten toivotaan ettei iske 30 asteen pakkaset.

Odotan kyllä niin joululomaa, tulisi ihan tarpeeseen saada vain olla vähän aikaa. Jos sitä ehtisi nähdä kavereitakin jossain välissä. Muuten täällä ei niin joulusta välitetä, taitaa kissat olla eniten innoissaan tästä aaton odottelusta, niillä kun on oma joulukalenteri jota avataan yhdessä joka aamu. Odotteletteko te joulua? Kissoista puheen ollen, kuinka moni on joutunut omiltaan nyppimään mustapäitä? :D Romeolla oli eilen, taas, leuassa iso musta pahkura jonka nyppäisin mustapääraudalla pois kun ei sormin lähtenyt. Ollaan aknenaamoja yhdessä ry.

Riisu pois jo arkipaita, jotain kiiltävää päälle laita

Ihanaa kun pitkästä aikaa saa istua ihan zombina tietokoneella ja ryystää aamukahvia. Aivoissa ei liiku kertakaikkisesti mitään, ei murhetta kouluasioista eikä ehdi vielä pohtia töitäkään joten ehkä sitä voi hetken vain ottaa iisisti ja keskittyä vihdoin kirjoittamiseen.

Tosiaan, Samhain ts Halloween oli eilen ja me Matiaksen kanssa perinteisesti kävimme juhlimassa vuosi päivää syömisen merkeissä. American Diner jaksaa aina panostaa teeman mukaiseen sisustukseen, harmi vain että tänä vuonna paikan päällä oli todella paljon lapsi perheitä joten meteli oli sen mukainen. Itse olisin halunnut mennä käymään Tampereen kissakahvila Purnauskiksen avajaisiin, mutta Matias halusi ei innostunut asiasta juurikin "koko perheen tapahtuma" maininnan takia. Mutta ehdottomasti kissakahvilaan on jossakin vaiheessa päästävä. ^^

Matias vinoili eilisen pynttäytymisen kestosta, mutta mielestäni jos jokin päivä vuodesta ansaitsee pynttäytymistä niin se on Halloween. <3

 RASTAT: Hand made by Mau

BOLERO: Lip Service - Millenium Moon (Iris Noir)

VYÖTÄRÖKORSETTI: Lip Service - Oil Spill (eBay)

TOPPI: Lip Service - Circuit City (eBay)

HAME: Lip Service - Black Diamond Dynasty (Goottikirppis)

LEGGINGSIT: Lip Service - In Control (eBay)

Mau rakastaa mufkeaa tukkaa <3

Olen ollut nyt todella huono valokuvaaja, lähinnä kai siksi että on aina ollut niin väsynyt tai kiireinen, kämpässä niin kaaosta ettei mahdu mihinkään. :D Toiset asiat ovat kuitenkin olleet must kuvattavia ja raastavat mieltä koska ovat edelleen vailla ikuistusta, esim löytämäni Bio Threat housut... :P

Taffin Steampunk bileissä kävin ja asun kuvaaminen ennen lähtöä tietysti unohtui, eikä valomerkin jälkeen kotiin könytessään enää jaksanut, saati meikki olisi varmaan ollut aivan eri luokkaa siinä vaiheessa iltaa. Mutta mahtava ilta, pitkästä aikaa kun oltiin koko kaveri poppoo kasassa. Valkeakoskella asuessa oli niin eristyksissä ja nytkin kun asun taas Tampereen nurkilla niin kaikilla tuntuu olevan niin meno päällä ettei kenestäkään kuulul mitään. Joten sielläkin tämä hetkeen pysähtyminen oli aivan paikallaan ja ainakin minä ja Maria olimme onnesta soikeina kun matkasimme kohti kotia. Pitäisi olla useammin tälläisiä iltoja.

Syntymäpäiväkin tuli ja meni, hiukan masentuneissa merkeissä. Iski ikäkriisi kun tuli täyteen neljännes vuosisata ja mietti mitä sitä oikeasti on sen aikana ehtinyt tehdä ja saavuttaa. Kelloni tuntuu jätättävän. Syntymäpäivät on itselleni aina muutenkin vaikeita ja se että ihmiset jotka eivät muuten ole kanssani puheissa koko vuotena katsovat tarpeelliseksi onnitella Facebookissa, vain siksi koska se nyt ilmoittaa että on toisen syntymäpäivä. Epäilen että minuakin onnitelleista ihmisistä tasan siskoni olisi onnitellut ilman tuota muistutusta. Synttärit kuluivat töissä ja yksin kotosalla, onnitelleiksi lasketaan mies, sisko ja appivanhemmat. Ei kovin hääviä vai mitä? Enemmän alkaa aina surettaa se että nykyään mummukaan ei soita onnitellakseen, ennen soitti kaikkina mahdollisina pyhinä, mutta alzheimerin takia ei enää muista, en tiedä tunnistaako minua edes enää. Asia tekee minut äärettömän surulliseksi, mummu kuitenkin oli minulle maailman tärkein ihminen nuoruusvuosieni ajan ja meidän kemiamme toimivat. Nykyään keskustellessa sitä hauskaa ja aina piristävää mummoa ei enää näy, vain ontto kaiku menneestä. Hiljattain löytynyt aivokasvainkaan ei varmasti auta asiaa.

Äiteeltä ja toiselta mummolta sain syntymäpäivä lahjaksi rahaa EMPn tilausta varten, ja yhdistin siihen myös appivanhemmilta saadut varat. Ostin itselleni pari tpaitaa töihin, uuden hupparin sekä ensimmäisen Iron Fistin vaatteeni josta on pakko todeta että mitoitus on todella kummallinen. Muut vaatteet oli kokoa XL, tämä L ja hiha aukoiltaan paita jäi niin väljäksi että hyppäisi varmaan koko tissi sen kautta pihalle jos ei olisi liivejä alla. Toppi on myös aika lyhyt, jos sattuisi olemaan mahakkaampi ihminen niin varmaan jäisi napapaidaksi. Mutta printti on söpö eikä minun onneksi tarvitse pienentä sitä kuin vähän ylimmän riekaleen kohdalta.

Pari hehkeää kuvaa näistä, huomaa kyllä etten ole mitenkään aamu ihminen. :D Päätin kuitenkin olla reilu ja valita Iron Fistin paita kuvastakin sen jossa en ole alushoususilteen. Eipä sillä, ei pitsipöksyissä ole mitään vikaa. ;)

 

HUPPARI: Gothicana -  Corded Hood (EMP)

 TOPPI: Iron Fist - Count Catula (EMP)

 TPAITA: Heartless - Hell Cat (EMP)

 TPAITA: - Fledermaus Skelett (EMP)

Liityin samalla myös Backstage clubiin niin saa vuoden tilailtua tavaraa ilman postikuluja, en nyt tiedä onko tuosta varsinaisesti mitään muuta iloa kun mainostetut kaupanpäälliset ym ei vaikuta kovin hääppöisiltä. Mutta saa toisista kamoista sentäs alennusta.

Loppukevennykseksi taas kissa tunkemassa kuvaan ja minun muikea ilme. Näyttää kuin Romeo tuijottaisi kovin vakavana tissiä. :DDD

Vielä riittää kauniita päiviä

Heissan muruset, aika on mennyt ihan siivillä enkä ole ehtinyt päivitellä tänne piiiiitkään aikaan. Mutta hengissä ollaan ja yritän ottaa itseäni nyt niskasta kiinni ja aktivoitua blogieni suhteen. 

Tosiaan aloitin koulun huhtikuun lopussa ja se on hyvin pitkälti vienyt aikani, varsinkin nyt kun työharjoittelukin pukkaa päälle ja olen töiden jälkeen taas niin väsynyt että saan kömpiä suosiolla muutaman tunnin päikkäreille niin ei koneen saati kameran takana ole ehtinyt olla. 

Suurin muutos elämässäni kuitenkin tällä hetkellä on sed että muutimme vihdoista ja viimein Tampereelle! Joten tämäkään ei helpottanut kuvaamista, vanha kämppä oli muutenkin niin ahdas paikka kuvata mitään, saatikka sitten kun yrität myllätä kaikki mahdolliset tavarat läpi ja hankkiutua eroon kaikesta ylimääräisestä ettet joudu ronttaamaan niitä uuteen asuntoon niin kiirettä on pitänyt. 

Tämä on ensimmäinen viikonloppu hyvin pitkään aikaan että olen saanut oikeasti ollaa vain kotona, ei ole tarvinnut mennä minnekkään! Ihana saada köllöttää ihan rauhassa kotona. Valkeakoskella asumis aikanani kuitenkin oltiin melkein poikkeuksetta joka viikonloppu Matiaksen vanhemmilla saunomassa ja mahdollisesti minä pesemässä pyykkiä (omaan kämppään kun ei konetta mahtunut) ja nyt muutamana viikonloppuna piti käydä vielä vanhalta kämpältä hakemassa romuja ja siivoamassa jne jne.. Rankkaa hommaa muuttaminen, ei oltais kyl saatu muutettua ikinä jos ei miun vanhemmat ja Matiaksen veli ois tullut jeesimään, itse olen niin turhake tälläisissä kun en saa kanniskella mitään. Mutta hyvin tehokkaasti mielestäni kyllä pakkasin! :D Nyt kun vielä tavarat täällä uudella kämpällä löytäisivät paikoilleen niin voisin esitellä asunnonkin täällä. Paljon on muuttunut hyvin nopeassa ajassa mutta en voisi olla tilanteeseeni tyytyväisempi vaikka hyvin väsyttävää kiireiden puolesta onkin. Ehkä nyt oikeasti näkisi kavereitakin joskus kun asuu taas lähellä keskustaa.

Olen erittäin harmissani ja pahoillani siitä etten ole ehtinyt blogiin päivitellä mitään, vaatettakin on tullut hankittua kasoittain vaikka yritinkin kovasti olla shoppailematta mitään ennen muuttoa. Ehkä sitä täytyisi tehdä jossain vaiheessa laajempi vaatepäivitys jotta päästäisiin perille siitä mitä kaikkea sitä on tullut hankittua. Yritin tuossa muuten kuvata ensimmäisen videonikin mutta en sitten loppujen lopuksi ollut kuitenkaan niin tyytyväinen että olisin sitä tänne laittanut. :D Mutta tein sitä katsoessani havainnoin, toistan todella paljon sanaa OIKEESTI. Oletteko huomanneet? Vai ilmeneekö tämä vika vain silloin kun puhun? Tiedän toistelevani toisia sanoja, kuten Matiaskin toistelee sanaa niinku, mutta oikeesti ei ole sana jonka toisteluun olisin kiinnittänyt itse huomiota. Ärrä vikanikin kuulosti jotenkin hassulta videolla. :P

Nykyisessä asunnossa on myös parveke joten sain otettua kuvaakin!

HUPPARI: Living Dead Souls (Goottikirppis)

HOUSUT: Living Dead Souls (Leather Heaven)

Kamera ei vissiin arvostanut aurinkoa kun heijastaa noin mutta minkäs tekee. Olipahan sentäs vihdoin oikeasti kesäinen ilma!

Kaiken kiireen ja häslingin keskellä hiusten värjääminenkin on jäänyt hyvin pitkäksi aikaa, joten saatte nyt todistaa hirmuisen juuri kasvun jossa näkyy hyvin tämä luonnollinen hiusteni väri. :DD

Matias taas totesi että näytän ihan kuolleelta.

Parempi sekin kkuin auringonpalvojalta, minä palvon vain kuuta. ^^

Toivottavasti teillä muillakin on ollut mukava kesä kaikesta sateesta ja tuulesta huolimatta. Itse tahdon kyllä päästä joku päivä uimaan, jos saisin tuon  Matiaksenkin houkuteltua mukaan, ainakin rantavahdiksi itselleni jos ei muuten. toivotaan että keli vain pysyy sen verta lämpimänä että ehdin järveen ilman kuolleen lookia korostavia sinisiä huulia. :D 

Huomenna taas töihin puurtamaan, itellä hiukan ottaa kyllä koville koko päivän seisoskelu. Pakko yrittää kellottaa taukoja että muistaisi oikeasti pitää niitä.

Katsoo joutuuko huomenna menemään morjestamaan siskoakin, se nyt ainakin aikaisemmin toivoi että tulisin moikaan kun tulee jakautumaan Taysille. :D Meni synnärille eilen illalla, luulis ettei yhden vauvan ulos pusertamiseen montaa päivää mene. Toivon mukaan... eipä sillä, vaikka olisi tunnin homma niin ei käy kateeksi siltikkään, minä pysyttäydyn kissoissa ja muissa karvaisissa lapsosissa. Kyllä Insku koko viime yönkin nukkui mun kyljessä kiinni ja vei sängystä välissä leveämmän kaistaleen kun minä ihroineni. Kyllä pariin otteeseen herätessä piti varmistaa et onko tuo vielä hengissä, makaanko sen tassujen päällä jne...

Ehkä nyt lopetan jaarittelun ja keskityn nauttimaan vapaa päivän rippeistä. 

Ihanaa iltaa kaikille! <3

Neiti opiskelija

Ensimmäinen koulu viikko kunnialla takanapäin. 3 koulupäivän aikana todettu.

-Kiva porukka

-Wordistakin voi oppia uuttaa

-Atk luokan tuolit on paaaaskat, selkä kipeänä loppuviikon ry.

-Yllättävät, juokse kaupungilla tyyliset tehtävät ei ole kivoja, astma höökä ensimmäisen ylämäen jälkeen..

Mutta hengissä ollaan, vaikkakin hyvin väsynyt. Ottaa aikaa tottua siihen että heräät viimeistään 6 aamulla ja palaat kotiin puoli 5. Ei siinä paljoa muuta päivällä jaksakkaan sitten tehdä, melkein saat mennä nukkumaan hetkeksi kun pääsee kotiin asti. Onneksi osaan sentäs nukkua bussissa niin voi ne 45min matkat käyttää siihen. :D Mutta toivottavasti me päästäis jossain vaiheessa muuttamaan lähemmäs Tamperetta, ei tarviis herätä niin aikaisin ja bussejakin menis vähän useammin.

Kuten ehkä toiset tietävätkin, tykkään kovasti freteistä. Olisin aikoinaan sellaisen hankkinutkin mutta silloinen mieystävä ei suostunut. Nykyinen mies tykkää freteistä mutta ei ole koskaan nähnyt niitä livenä joten sovin häntä ajatellen tapaamisen erään lähialueella asuvan kasvattajan kanssa, saa sitten oikeasti nähdä millaista se elämä fretin kanssa on ja koska siellä on useampi fretti, myös erilaisia luonteita. Itse tahtoisin kuitenkin hankkia fretin joskus kunhan vain saataisiin sellainen asunto mistä sille saisi hyvin rajattua tilaa joten olisi hyvä tietää mitä Matias on niistä mieltä sen jälkeen kun on nähnyt millaisia todellisuudessa ovat, onko pelkkä näädän haju jo liikaa. :D

Valitettavasti olen ollut nyt niin väsynyt etten ole ehtinyt/jaksanut kuvailla mitään joten asuja ei tällä kertaa tule. Ehkä sitten ensi viikolla jos olisi tottunut rytmiin. Ja vapun takia kun on jokunen vapaapäiväkin! 

______________________

Perjantain frettimiitti meni mukavasti, olisin voinut touhottaa näätien kanssa koko illan. <3 Matiaskin uskaltautui kasvattajalta utelemaan mieltä askarruttaneita asioita, kun kerran mahdollisuus oli. Ihania elukoita on, harkinnassa että käytäisiin kesäkuussa Tampereella olevassa frettinäyttelyssä.

Ei tällä kertaa tämän enempää, nytkin haukottelen niin että leuka tuntuu repeävän. Mutta tiedättepähän että olen hengissä eikä suurta kriisiä koulun suhteen ainakaan vielä ole tullut.

 

Jännitys tiivistyy...

Perinteisesti keskellä yötä kirjoitetusta unohtuu puolet, asia mitä piti saada ihmetellä oli postin kanssa tullut ongelma.Matias tilasi itselleen ulkomailta uuden puhelimen joka sitten sattui olemaan joku valmistusvikainen yksilö joten lähettivät uuden ja luonnollisestikkin tämä piti palauttaa. Se ei sitten ollutkaan mikään helpoin homma koska Itella ei ilmeisesti huoli puhelimia ym elektroniikkaa lähetettäväksi jos niissä on akut. WTF?!?! Ihan kuin oikeasti puhelin räjähtäisi heti kun laitat sen lentokoneeseen. -_- Menee jo hiukan vainoharhaiseksi, tosin eihän sitä saisi lähettää postissa edes kynsilakkaa kun voi syttyä palamaan. Paketti piti kuitenkin saada matkaan joten piti katsoa vaihtoehtoja. Ilmeisesti matkahuollon kautta saisi lähetettyä maitse mutta ei mitään hajua lähettäisivätkö meren yli vai eivät, infot tuntuivat olevan joka paikassa sekavia. Paketti saatiin onneksi loppujen lopuksi lähetettyä UPSn kautta pakollisten koodi tarrojen ja varoitusmerkkien kera, hintaa muutaman sadan gramman laatikolle tuli reilut 140€! Onneksi myyjä sentäs korvasi palautuskulut täysin mutta kyllä itse olisin ollut täysin kusessa tuollaisen kanssa, hyvä kun olisi saanut jostain rahaa puhelimen ostamiseen, saati sitten että pitäisi tollainen summa laittaa sen takaisin postittamiseen ja katsoa saako rahojaan tai uutta puhelinta. Uusi puhelin tuli ja toimi moitteetta, ei voi kyllä myyjän palvelusta mitenkään valittaa. Itella vielä jaksaa valittaa aina vähenevistä asiakasmääristä, ehkä se ei yhtään auta asiaa että tekevät asioinnin mahdottomaksi.

Mutta palataanpa tähän päivään...

Olin tänään haastattelussa koulupaikkaa varten joten nyt pidetään peukut pystyssä että maanantaina tulisi suopeaa sähköpostia ja pääsisin koulun penkkiä kuluttamaan loppu kuusta. Olis kyllä tosi bueno, vihdoinkin pääsis asioissa eteenpäin! Toivotaan että Matiaksen kouluhommatkin ottaisivat nyt sujuakseen ja pääsisi valmistumaan, ruotsin kurssin uusinta tuottaa pieniä vaikeuksia. Pieni täpinä on kyllä päällä koulun suhteen, yrittää nyt kuitenkin ottaa viikonlopun rauhallisesti ettei tarvitse panikoida asiaa. Katsoo kuinka asiat lähtee rullaamaan.

Käytiin leffassakin kun kerta oltiin vaihteeksi yhdessä Tampereella, katsottiin Kummeli V kun muutakaan ei oikein tullut siihen aikaan (ei sinänsä, kyllä Matias tuon ihan tahtoi nähdäkkin) ja mielipiteeni elokuvasta on: Olisi voinut olla paskempikin. Harvinaisen hyvin pitivät kasassa elokuvan joka koostui neljästä tarinasta.

Vaateostoksia on taas tullut tehtyä, eräät Pennan kengätkin luonani pyörähtvät mutta lähtivät sovittamisen jälkeen uudelle omistajalle. Muuten hyvä mutta juuri sen verta naftit ettei mennyt pohjallisten kanssa enää jalkaan joten pidemmän päälle ei hyvät omalle kintulle. Päivän asustakin piti ottaa kuvaa mutta tietenkin kameran patterit perinteisesti tilttaa juuri sillä hetkellä kun saat kameran asemiin. :D Mutta tässä kuva parista tämän viikon hankinnasta. 

TPAITA: Restyle "Cat Skeleton" (Goottikirppis)

Oli pakko saada kun tuli goottiksella vastaan ihan uutena, alkuun kyllä epäilin osaanko pitää paitaa jossa on noin iso valkoinen printti mutta tämä on niin söpö Skeleton Kitty että pääsi jo käyttöönkin.

 TOPPI: Lip Service - Cybertronic Ragdoll "Cybertronic" (Goottikirppis)

KAULAKORU: Hand Made (huuto.net)

Tässä näkyy lähemmin hupparin olkapäiden nahkanauha koristeet ja niitit.

Pitkän aikaa ollut hakusessa isompi lepakko koru mutta koska ei ole tulut vastaan sopivaa, sopivaan hintaan niin on jäänyt.. Nyt satuin Huuto.nettiä selaamaan taas enemmän ja löysin tälläisen, itse tehdyn lepakon sinisillä koristekivillä ja ketjussa olevalla pienellä vaarna koristeella. ^^ Myyjältä löytyy tälläinen vielä punaisilla helmillä, kannattaa tsekata. Tämän pitäisi olla hopeoitu joten toivottavasti tämä kestäisi itselläni käytössä edes jonkin aikaa. Kiva kun kerrankin myyjä hyväksyi tehdyn hintatarjouksenkin heti eikä tullut mitään vittuilu viestiä perään niin kuin Matiakselle kuulemma oli joltain myyjältä tullut. -_- 

Muita asukuvia saatte nyt odotella, jos huomenna yrittäisi taas luonnon valossa kuvailla. Jos ehtii kaikelta siivoamiselta, sisko tulee lauantaina kylään niin pakko ainakin imuroida taas. Olin muuten vähän ylpeä kun sain pestyä kämpän ikkunat! Viime kesänä en missään vaiheessa ehtinyt pestä tuota ulkolasia joten siinä olikin sitten varmaan ainakin kolmen vuoden töhnät kun ei Matias niitä ole koskaan pessyt kun yksin asui. :D Pakko sanoa, hiukan häiritsee kuinka kirkkaat ovat nyt, tottunut siihen että sai talvellakin tiirailla sillä meiningillä et sataako tuolla lunta vai näyttääkö vain siltä, oli kuin maitolasin läpi katsoisi. Jos ei olisi näkösuojakalvoa ikkunoissa, voisi luulla että lasit ovat mystisesti kadonneet johonkin. :DD Mutta nyt kelpaa kissojen tiirailla ikkunalaudalta omalta auringonotto paikaltaann mitä ulkona tapahtuu. 

Kissoista puheen ollen, on jouduttu tässä 2 kertaa potkimaan naapurin kissa ulos, kauppareissulta kun tulin kotiin niin pikkuinen köllötti rapputasanteella. Tuli heti kerjäämään et päästä sisälle, soittelin ovikelloa mutta ei kukaan avannut, uudestaan mutta ei mitään. Kävin viemässä kauppakamat omaan kämppään, kisu yritti kovasti tulla perässä. Yritin vielä koputtaa ja soittaa kertaalleen kelloa mutta ei tulosta, ei ketään kotona tai ei halua avata. Onneksi kisu sentäs nätisti tuli perässä ulko-ovelle ja astui uloskin kun tuulikaapin välioven laittoi kiinni, jouduin kyllä stoppaamaan kun yritti tulla takaisin, ei yhtään olisi ollut kiva enää mennä ulos. :( Joku toinen päivä Matias oli käynyt ulkona ja kissa oli taas ollut käytävässä (sitä ei saisi päästää sinne edes talvella) ja oli hänkin soitellut kelloa pariin otteeseen ja joutunut nostamaan kissan ulos. En tajua oikeesti et lähteekö toi porukka töihin yms ja heivaa ton kissan siksi aikaa ulos? En ymmärrä, en ikinä itse kyllä toimisi noin. Vaikka eipä sinäsä, ei nuo edes kerran tiennyt onko katti sisällä vai ulkona, oli ihan äimänkäkenä kun totesin kissan nököttävän rapun edessä. Sääliksi käy kissa parkaa, jos ei olisi poika niin varmaan olisin ottanut omille kämpille siksi aikaa että nuo palaavat kotiin, olisi saanut edes juotavaa. Ihana pörröpallo se on, mun ovimikkona toimimiseenkin jo niin tottunut että tulee automaattisesti perässä, ei pelkää enää, antaa silitellä ja paijata, puskee kädet ja jalat. Meidän kissojen reagtio olikin aika huvittava tämän kissan rapsuttelun jälkeen, kun olin saanut kissan ulos ja päässyt omaan kämppään, annoin poikien nuuhkia käsiäni ennen kuin pesen ne (pesen käteni aina rapsuteltuani muitten elukoita, varsinkin ulkoilevia tapauksia). Kauhea nuuhkutus alkuun ja Romppe pieni arkajalka päätti asian olevan aivan liian pelottava, meni sukkelaan maa myyryä sängyn alle piiloon. :D Kilpaileva uros, hui! xD Ei ole ennen reagoinut noin mutta ehkä kun nyt olin kissan kanssa pidempään käytävässä niin ehti niin hyvin laittaa oman hajunsa suupielistään mun sormiin että luultiin jo toisen olevan kämpässä sisällä.

Pyrin kuvailemaan huomenna, viikonloppuna viimeistään nuo muut saapuneet ja päivän asun, mahdollisesti myös sitten siskoni tuomat kengät jos sattuvat omaan jalkaan olemaan soppelit. :) Mutta luvassa on Queen Of Darknessin, Lip Servicen, Poizen Industriesin ja Aderlaksen vaatetta.