Riina, Ruotsi ja ostostelu

HUPPARI: Lip Service - Hyper Intelligence (Bizzare)  

TOPPI: Lip Service - Straps Of Mercy "Body Electric" (eBay)

MINIHAME: Lip Service - Hyper Intelligence (eBay)

VYÖ: (RockZone)

SUKKAHOUSUT: (H&M)

Bileistä kun oli ehtinyt toipua niin lähdettiin uuden ystäväiseni Riinan kanssa käymään yhdessä Ruotsissa ostosmatkalla. Itse en ole laivalla käynyt varmaan 5-6 vuoteen joten ihan kivaa vaihtelua elämään, Tukholmassakaan en ollut koskaan ennen käynyt vaan Ruotsin puolella käymiset on rajoittuneet rajan ylittämiseen lapin kautta joskus 15 vuotta sitten. Kiesus että voi tuntea itsensä vanhaksi! 

Oltiin ensin yö laivalla ja seuraavana aamuna kunnon ruokatankkauksen jälkeen maihin. Meillä oli ajatuksena hypätä bussiin ja ajella vanhaan kaupunkiin ettei koko aika menisi kävelyyn mutta ei mennyt homma taas ihan suunnitelmien mukaan... Ei meinattu löytää meidän bussipysäkkiä ja siinä vaiheessa kun löydettiin, meille selvisi että sitä varten olisi pitänyt etukäteen hommata jostakin paikasta X bussikortti, käteismaksu ei kuulemma kelpaa. Hiukka oli sellainen WTF fiilis... Tuntui aivan järjettömältä ettei yksittäistä yhden suunnan bussimatkaa voi maksaa bussissa, mutta koska oltiin tästä mukavasta yksityiskohdasta täysin tietämättömiä jouduttiin sitten silloisessa yli 20 asteen helteessä kävelemään keskustaan. Onneksi oli sentäs kartta hommattuna että tiesi missä on menossa. :D 

Vanha kaupunki päätettiin jättää kiertämättä, koska meillä ei ollut mitään varmuutta olisiko siellä edelleen ollut Rocktown nimistä liikettä. Ehdittiin me 5 tunnin aikana kuitenkin käydä neljässä alternative kaupassa, kawaii liikkeessä ja New Rockeja myyvässä kenkäkaupassa  ihastelemassa ja tuhlaamassa rahaa. Kateeksi käy tässä ruotsalaisia kun heillä on yhdessä kaupungissa monia goottikauppoja ja meillä ei ole yhtä ainutta! Köyhä kylä tämä Tamperekkin nykyään. 

Löysin itselleni edullisesti Rockzonelta uuden niittivyön vanhan lahoavan tilalle sekä toisen vyön ihan vain sillä että on niin päheä. :D Molemmat on aitoa nahkaa eivätkä ainakaan vielä ole aiheuttaneet nikkeliallergiaa joten toivon mukaan kestävät käytössä kauan. :) 

SHAMPOO: Directions - Pre-Colour Shampoo (Blue Fox)

HIUSVÄRI: Stargazer - UV Green (RockZone)

HOITOAINE: Directions - Colour Protecting Conditioner (Blue Fox)  

 

Uv-vihreää hiusväriä piti myös samaisesta puljusta saada ostaa testiksi, nykyään kun olen tykästynyt pitämään vihreää tukkaa niin yritän löytää täydellistä väri merkkiä. ^^ Kokeilin aiemmin cybershopin omaa UV vihreää joka oli väriltänsä kyllä todella räikeä siihen ekaan pesuun asti. Tosin nyt nämä Directionsin luottoväritkin on tarttuneet jokseenkin huonosti, juurikasvun blondaus alkaa pilkoittaa läpi melkein ekan pesun jälkeen ja haalistuu todella nopeasti joten nappasin Directionsin omaa pre-color shampoota ja väriä suojaavaa hoitoainetta Blue Foxilta. Ainakin ennen tuo pre-color on ollut erittäin hyvä, käytinkin sitä aina ennen shokkivärien laittoa. :)

Tämän hetkisessä tukassa väreinä Directions Lagoon Blue ja Apple Green

 

Käytiin myös liikkeessä nimeltä C.U.M. Clubwear.. Se oli ainut liike josta olisin voinut ostaa vaatteitakin, sillä siellä oli kaikkea ihanaa! Jos olisi ollut enemmän aikaa olisin voinut käyttää siellä päivän ihan vain sovittamassa kaikkea mahdollista, liike oli kaksi kerroksinen joten valinnanvaraa löytyi. Hinnat vain oli aika hatusta vedetyt, Phazen pvc vaatteetkin maksoivat varmaan tuplasti sen mitä muualla. Shock Store oli itselleni lievä pettymys sillä toivoin näkeväni siellä nettisivuilla olleita Lip Servicen vaatteita, mutta ei siellä ollut kuin yhdet ainoat PVC shortsit. Oikeastaan vaatevalikoima tuntui painottuvan Killstarin vaatteisiin kuten vähän jokaisessa goottilafkassa nykyään, tulevat korvista ulos.

Lähdettiin ajoissa kävelemään takaisin kohti terminaalia ja voin sanoa matkan tuntuneen aivan helvetillisen pitkältä, varsinkin siinä vaiheessa kun tuntui saaneensa auringonpistoksen ja lievän nestehukan sen lisäksi että varpaat oli kaikesta kävelemisestä niin kipeät ettei niille pystynyt laittamaan painoa. Hiukka oltiin Riinan kanssa onnellisia kun päästiin takaisin hyttiin ja suihkun kautta päikkäreille voivotellen rusahtelevaa selkää ja särkevää lonkkaa. Piti alunperin käydä laivan kylpylässäkin uimassa, mutta jos siitä olisi pitänyt lähteä vielä uimaan, olisin todennäköisesti hukkunut porealtaaseen saadessani vuosituhannen jalkakrampin. Jos joskus on ollut vanha ja raihnainen olo niin silloin. :D 
Onneksi sai laivalla palkita itsensä ahkerasta kävelystä käymällä mussuttamassa ylihintaista juustokakkua. ^^ 

Pakko muuten saada ylistää Silja Linen laivalla ollutta Fast Lane nimistä ruokapaikkaa. Syötiin siellä molempina iltoina jotka laivalla oltiin ja palvelu oli todella hyvää. Shoppailupäivän jälkeen ennen tax freehen menoa kävin kysymässä voinko saada tofu nuudeliannoksen ilman teriyakia. Kassaneiti ei osannut tähän vastata, mutta pääsin kysymään asiaa kokilta. Kokki sanoi ensin että ne on valmiiksi sekoitettuna heillä keittiössä joten erottelu ei onnistu, mutta hetken pohdittuaan totesi hakevansa alakerrasta ainekset tehdäkseen minulle erillisen annoksen ja muisti myöskin eiliseltä ettei paprika käy . Totesin tämän olevan hyvä juttu, tullaan vähän myöhemmin syömään. Kuitenkin tämä "vähän" venähti odotettua pidemmäksi ajaksi kun Riina sai migreeni kohtauksen. :/ Riina oksensi hytissä eikä syömään lähtö siinä olotilassa ollut mikään ykkösvaihtoehto joten Riina meni lepäilemään ja odottamaan lääkkeiden auttamista. Ilmeisesti siinä vaiheessa kun päästiin ruokalalle asti oltiin vielä hypätty taas suomen aikaan ja olivat juuri vaihtamassa yömenuun. Riinan aiemmin valitsema ruoka oli ko. listalla, mutta sillä hetkellä kassalla ollut nainen sanoi ettei nuudeleita enää saa. Meinasi iskeä jo lievä paniikki että joudunko oikeasti olemaan koko päivän syömättä kun muita vaihtoehtoja ei ollut. Aiemmin kassaa hoitanut nainen ilmestyi keittiöstä joten kysyin vielä epätoivoisena häneltä eikö ruokaa saa enää ja hän kertoi kokin hakeneen tykötarpeet aiemmin ja ruokani on keittiössä jo valmiina odottamassa syöjäänsä. Hyvä etten itkuun purskahtanut siinä vaiheessa kun sain annoksen eteeni, ei ole tofu koskaan ollut niin hyvää kuin sillä hetkellä. ^^Tiedän olevani ravintoloille kauhea asiakas, siinä vaiheessakin kun löydän paikan jonka listasta löydän jotakin syömäkelpoista niin silloinkin annosta joutuu monesti muuttamaan. Yleensä tähän tunnutaan suhtautuvan hyvin nyrpeästi ja useamman kerran olen joutunut lähtemään tyhjin vatsoin joten minulle tämän paikan ymmärtäväisyys, huomaavaisuus ja ystävällisyys oli todella merkittävä kokemus. Olisin halannut kokkia jos ei olisi olllut tiskiä välissä. :D

Aamulla piti käydä vielä kahvilla laivalla, sain kulutettua siten viimeisetkin kruunun hilut pois, 4 kruunua jäi joten sanoisin hyvin lasketuksi reissubudjetiksi. :P
 
Olin kovin pettynyt kun tajusin ettei Backstreetilla ole enää ollenkaan myymälää edes hesassa, rakastin niiden Tampereen kauppa aikoinaan ja kaipaan sitä edelleen. Piti kuitenkin paluu matkalla poiketa katsomassa Mortician valikoimaa kun niillä ei taas ole nettikauppaa... Ja ymmärsin kyllä täysin miksi kun liikkeen näin, oli muuttunut todella kämäiseksi ja tylsäksi eikä siellä tuntunut oikein olevan mitään mitä myydä. Vaatteita rakastavana ihmisenä en kuitenkaan löytänyt ainuttakaan vaatetta jota olisin halunnut hypistellä tai josta olisin voinut todeta sen olevan ihana. Suuri pettymys siis, eipähän tarvii toiste käydä. 

VIHREÄ HUIVI: (Aurinko)

TURKOOSI HUIVI: (Kirpputori Ropelli)

KISSA SORMUS: (Aurinko)

FILIGREE SORMUS: (eBay)

PENTAGRAMMI SORMUS: (Aurinko)

KALLO SORMUS: Alchemy Gothic "Crystal Head" (Goottikirppis)

TRIBAALISORMUS: luokkasormus

 

MUSTA SORMUS: (Glitter)

KIVI SORMUS: (Aurinko)

KOUKERO SORMUS: luokkasormus (Kirpputori Silinteri)

Kampissa oleva Aurinko sen sijaan palveli tarpeitani erittäin hyvin, löysin paljon kaipaamani vihreän huivin sekä sormuksia! Ruotsissakin yritin koruja katsoa mutta ei ollut tarpeeksi pieniä kokoja, tuolta löysin 3 ihanaa hopea sormusta ja jopa niin pieniä että sain uuden pikkurilli sormuksenkin. ^^ Olen nyt niin onnellisena ihastellut uusia koruja, varsinkin kun nykyään on onnistunut kasvattamaan taas kunnolliset raatelukynnet joita voi lakatakkin. Tosin Taffin jälkeen olen onnistunut katkaisemaan niistä melkein kaikki joten odottavat taas kasvamista ja teroittamista... asia mitä Matias arvostaa hirvittävästi ;)

Sometimes cats are blue too...

FETISH FACTORY 2016

Teemabileet on niin miun juttu! TAFFin bileet oli viime viikonloppuna ja mie tein asua sinne kuin järkensä menettänyt. Teemana oli Masquerade joten maski piti tietty hommata ja mikä olisikaan sopivampaa kuin kissamaski. Pukeutuminen on itselleni juurikin se "Ennemmin överit kuin vajarit" kohde, joten ajatusta piti muutaman kuukauden aikana jalostaa eteenpäin. Fursuittia en alkanut tekemään vaikka sellainen olisikin aivan yli ihana, sielultani kissana voisin niin hengata sellaisessa kotona mutta Matias varmaan luulisi miun seonneen täysin siinä vaiheessa. :D 

MASKI: Tuunattu Catwoman maski (eBay)
KAULAPANTA: (Goottikirppis)

KISSANKELLO: (eBay)

BOLERO: (Made by me)

KORSETTI: Lip Service -Patent Vinyl & Vegi Leather Classics "Sleeping Beauty" (eBay/Bizzare)

SHORTSIT: (Made by me)

SUKKAHOUSUT: (Seppälä)
HÄNTÄ: Red Heart Soft - lankaa, sävyt black, royal blue & turquoise (Made by me)

KENGÄT: Pennangalan (Goottikirppis)

Alkuperäisenä ajatuksena olisin halunnut kissamaskin lisäksi tehdä itselleni jonkin sorttisen catsuit haalarin, turkishännän ja tuunata korottomista korkkareista itselleni turkispäällysteiset kissan tassu kengät. Ongelmaksi kuitenkin muodostui ettei nämä Lady Gaga tyyppiset kengät ole tällä hetkellä muodissa joten niitä ei löytynyt sitten mistään, paitsi kiinasta yli sadan euron hinnalla mikä ei oikein ollut omaan budjettiin sopivaa, varsinkaan kengiksi joita olisin todennäköisesti käyttänyt vain sen yhden kerran. Loppuvaiheessa olisin huolinut myös jotkut kengät joissa on läpinäkyvät korot, mutta yllättäen niitäkään ei löytynyt, ebayssa sellaisia toki oli ihan kohtuullisella hinnallakin vielä mutta ei tälläiselle kanoottijalalle vaan isoin koko oli perinteisesti 39. Itselleni sen kokoinen kenkä on mennyt joskus ihan alaluokilla. :D Kengät jäi siis ainakin näihin bileisiin tekemättä joten päädyin lähtemään mukavuus syistä pennan saappailla, 7 tunnin kävely korkkareilla ei kuulostanut loistavalta ajatukselta.

HÄNTÄ: Red Heart Soft - lankaa, sävyt black, royal blue & turquoise (Made by me)

En myöskään onnistunut löytämään sopivaa turkista häntää varten joten päätin tehdä lanka hännän. Tein sitä kirjaimellisesti sormet ruvella yli 2 kuukautta, mutta se oli kaiken vaivan arvoinen sillä rakastan lopputulosta! Karva voisi olla vielä pidempää mutta olisi syönyt vain enemmän lankaa ja vaatinut enemmän työstöä joten yritin mitoittaa niin että pärjäisin 8 kerällä lankaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisrodun suurin puute on se ettei ihmisillä ole häntää. Nyt minulla on omani ja se on niin pehmoinen pöffö. :3 Voisin ottaa sen yöksi viereen ja halia sitä koko yön.

Bileiden meikki ja tupeerattu tukka

Hommasin ebaysta ison kulkusen kissanpantaa varten ja kiinnitin sen goottikirppikseltä löytämääni kaulapantaan. Maskin tilasin myöskin ebaysta, Catwoman maski mutta siinä oli niin ihanat suuret korvat toisin kuin monissa kissamaskeissa. Samoin siinä oli sopiva muoto valmiina siihen että voin leikata keesille aukon. :D Maski on kuminen, päällystin sen vain vaatteissa käyttämilläni pvc materiaaleilla saadakseni siitä asuun sopivan. Muotoilin myös silmät uudestaan ja tein tilaa miun kohlolle klyyvarille, kiinalaisilla vissiin on hiukka sirommat päät kun miulla. :DDD

MASKI: Tuunattu Catwoman maski (eBay)

Boleron valmistamiseen meni 2 päivää, shortseihin 1. Shortseista ei tullut täydelliset, mutta riitti minulle että pysyvät kasassa tuon yhden illan edes. :D Tein niihin kiinnityspaikan häntää varten sillä häntä painaa sen verta paljon ettei varmaan kuminauhasta tehty jalkaharness olisi jaksanut kannatella sitä.

Sinistä väriä tasapainottamaan päätin valita jonkin mustan yläosan ja päädyin käyttämään ensimmäistä kertaa lipparin Sleeping Beauty korsettia. Sovitusvaiheessa totesin sitten että olen laihtunut sen verta paljon että se on jo käynyt turhan isoksi. :( Oli sitten pakko tunkea rintaliivit alle koska väljänä toppina tuon muoviluut ei kyllä riitä pitämään miun hinkkejä paikallaan. Oli kyllä ihan kannattavaa muutenkin koska käytössä tuo tuntui valuvan päällä joten olisi bileissä vilkkunut rinnat vähän turhankin paljon. xD
 

TAKKI: Valve "Xanthine"

Varmaan ihan loogista että tupeeratun keesin tunkeminen puoli päätä peittävästä maskista läpi ei ole mikään helpoin projekti joten totesin, että bilepaikalle täytyy päästä maski valmiiksi päässä. Hiukka kyllä jännitti pääseekö sitä bussiin näin vai luullaanko joksikin terroristiksi tai muuten seonneeksi vai päättävätkö jotkut käydä friikin päälle viimeistään kävellessä keskustorilta YO talolle. Pääsin kuitenkin bussiin ilman ongelmia, huppu päässä ja nopeasti livahtaen muka katsoen puhelinta kyytiin. :D Olin kyllä vetänyt myös pitkän pitsi hameen matkan ajaksi päälle mutta hännä huippu kyllä vilkkui alta silti. Mielestäni oli hurjan söpöä, että sain maskin korvat näkyviin hupussa olevista vetoketjullisista aukoista.

Bileissä oltiin kavereiden kanssa valomerkkiin asti ja miun häntä sai kovasti kehuja. ^^

Kissamaisia terveisiä teille kaikille toivottaa Mau >^^<

Tämä on loppu elämäni ensimmäinen päivä

Ainakin siltä se tuntui kun uutena vuotena mietti elämää eteenpäin... Syy siihen miksi vuoden vaihde tuntui erityisen merkittävältä on työkyvyttömyyseläkkeen päättyminen ja työttömäksi siirtyminen, olenhan kuitenkin ollut eläkkeellä koko täysi-ikäisyyteni ajan joten esim. toimeentulo on ollut kohtalainen ja vakaa vaikka onkin vain kotona. Titteliin "työtön" siirtyminen tuntui siis hyvin oudolta ja hankalalta kun on työkkärin kanssa pelaamisesta ihan pihalla. Oppia ikä kaikki.

Terapiakin loppui, ainakin kelan tukemana. Ei sillä että nykyään olisi niin suurta tarvetta käydä, ihan mieluusti luovuttaa aikansa jollekkin sellaiselle joka todella sen tarvitsee, tiedän että omalle loistavalle ja ihanalle terapeutillenikin olisi tulijoita enemmän kuin tarpeeksi. Käytyään terapiassa yli kymmenen vuotta kerran pari viikossa sen päättyminen tuntuu todella haikealta, varsinkin kun on 8 vuotta siitä ollut saman ihmisen hellässä huomassa niin se tuntuu hyvän ystävän menettämiseltä. Itsellänihän ei tunnetusti ole minkään sorttista ajan tajua ja varsinkin näin kotona ollessa päivät menettävät merkityksensä (hyvä kun välillä tajuaa edes missä kuussa mennään) niin itselläni terapia ajat ovat toimineet myös hyvänä kalenterina, tyylillä "onkohan tänään torstai?... ei, kävin terapeutilla toissa päivänä joten on pakko olla keskiviikko." :D En häpeä sitä että olen masentunut ja muuten ongelmallinen tapaus, elämän murjoma ihminen. Suosittelen terapiaa vahvasti kaikille joilla on elämänsa hallintaan vaikuttavia ongelmia esimerkiksi juuri masennuksen, yksinäisyyden, ahdistuksen tai vaikka pelkotilojen kanssa. Olkoon kyseessä vaikka syömishäiriö tai elämässä kohdannut kriisi, puhuminen voi oikeasti auttaa, kunhan jaksaa sinniä sen että hakee apua. Aikoinani kun päädyin tälle terapautille olin kuin murtunut kalossi sortuneen jalassa. En osannut osoittaa minkään sorttisia tunteita eikä elämässä mikään tuntunut miltään, pelkkä tyhjä kuori joka olisi vain halunnut kuihtua pois. Toki olen edelleen asteikossa vakavasti masentunut, mutta olen oppinut elämään ja olen oikeasti perkeleen ylpeä siitä kuinka paljon olen edistynyt vuosien aikana siitä mitä olin.

Tälläinen avautumis kirjoitus taasen, kamerassa odottaa kyllä kuvia uudesta tukasta ja parin edellisen iltahuvin meikkauksista. :) Seuraava postaus niistä, jääköön elämän angstaus omaksi osiokseen. :D

Stressi, ahdistus, paniikki...

Paljon on tapahtunut elämässä edellisten hiljaisuudessa vietettyjen kuukausien aikana. Vaihdoin työharjoittelupaikkaa keväällä joten minulla oli reilu 4 kuukautta aikaa opetella uuteen hommaan ja suorittaa siinä sivussa 5 tutkintoa. Ette usko millainen stressi asiasta oli; vaikka minulla olikin normaalia lyhyemmät työpäivät niin tälläiselle kaltaiselleni puolikuntoiselle ihmiselle sekin oli paljon. Yleensä aina kun pääsin töistä sain mennä suorilta muutamaksi tunniksi nukkumaan, koska energiat ei kertakaikkiaan riittäneet mihinkään. Vapaapäivinä yritti saada kerättyä energiaa kodin hoitoon ja niiden miljoonan kouluhomman kirjoittamiseen jotka odottivat. 

Lopulta kuitenkin sain lokakuun alussa viimeisenkin liitteen lähetettyä pomolle arvioitavaksi. Siinä vaiheessa kun olin kolmatta päivää tehnyt ihanalla englannin kielisellä excelillä budjetti laskuja yms. totesin että riitti, tämän parempaan en pysty ja lähetin ne arvioitavaksi. Siinä vaiheessa kun sähköpostissa painoi "lähetä", tuntui että olisin pudottanut niskastani ainakin 50 kilon painoin. Olin valmis. Puolentoista vuoden jatkuvan väsymyksen, stressin, kiireen ja ahdistuksen jälkeen hommani oli hoidettu, olin vapaa. Loppu kuukausi menikin vähän sumuisessa fiiliksessä, sain arvioinnit pomolta ja palauttelin ne koululle, parin viikon päästä vietin viimeistä työpäivää ja kävin koululla arvioinneissa. 30.10 seisoin koululla todistus kourassa ja 10 vuoden yrittämisen jälkeen valmistuin viimeinkin jostain. Minusta tuli merkonomi.

Mitään isoja päättäjäiskemuja meillä ei ollut. Koulun pienimuotoisen kahvittelun jälkeen lähdettiin Matiaksen ja kissojen kanssa viettämään viikonloppua miun vanhempien luo. Pääsin katsomaan niiden uutta kämppää, äiti leipoi kaukkua ja sisaruksetkin kävi moikkaamassa. Pitihän valmistumista nyt jotenkin juhlia joten halloweenina mentiin Peurungan kylpylään uimaan kolmeksi tunniksi ja syömään buffettiin niin että napa naukui. Tyypillisen sokerihiirimäistä minulta että jälkiruokaa söi kolmea eri sorttia ja silti olisi kaivannut vielä jotain makeampaa. :D Katsoo nyt koska päästään Matiaksen kanssa ihan kaksin kylpylään, Matias joutui olemaan koko kesän töissä minkä takia  aiemmin suunniteltu käynti Ähtärissä jäi väliin joten lupaili kylpyläreissua sitten kun hänen työnsä lokakuussa loppuu ja mie valmistun. Oli kyllä osasyy siihen miksi koulun jaksoi tsempata loppuun, itse meinaan rakastan uimista. Veteen päästyäni olen kuin onnellinen pieni norppa. ^^ Mutta perinteisesti miehet ovat jossittelijoita joten ei ole kylpyläreissua näköpiirissä kuin sitten "jossain vaiheessa, nyt on huono aika mennä". Vaikka juuri käytiinkin kylpylässä niin on hiukan eri asia käydä vanhempien kanssa porukassa kuin romanttisesti kaksin. :D Kovasti olisin toivonut että siinä vaiheessa kun valmistun olisi reissu ollut jo varattuna, syntymäpäivää/valmistumista/vuosipäivää on huono juhlistaa enää puolen vuoden päästä. Tällä hetkellä vietän hyvin ansaittua "lomaa", eläke kun jatkuu vielä tämän vuoden loppuun, mutta sen jälkeen taitaa koittaa aika siirtyä työttömyyskortistoon. Siinä vaiheessa voi heittää hyvästit reissuhaaveille jos työkkäri nakittaa meidät jonnekkin. 

Syntymäpäiväkin tuli ja meni, täytin hirvittävät 26 vuotta ja kärsin suunnattomasta ikäkriisistä. Lähinnä ajatellen sitä kuinka yli neljännes vuosisata on mennyt enkä tunnu tehneen elämässä yhtään mitään, valmistuinkin vasta. Toisilla on tässä iässä parikin koulutusta, töitä takana, autot ja asunnot, kakaroita liuta. Itse olen tuntunut lähinnä valuvan sumussa 20 vuotta saavuttamatta mitään merkittävää, käymättä juuri missään. Aina puhutaan kuinka olisi kivaa tehdä sitä ja tätä, kokeilla jotain uutta mutta kuitenkin kaikki jää lopulta tekemättä. Nyt käydään joka viikonloppu miehen vanhemmilla, silloin tällöin leffassa, siinä kaikki... Ajoittain harmittaa todella paljon ettei itsellä ole ajokorttia, voisi vain hypätä autoon ja ajaa jonnekkin, nähdä uusia paikkoja, poiketa jossain ihan random museoissa tai ravintoloissa. Tai käydä tapaamassa ihmisiä joita ei ole nähnyt vuosiin, ihan vain koska "ei ole ehtinyt". Edellisen reilun vuoden aikana mitä olen asunut Tampereella en ole ehtinyt nähdä parasta kaverianikaan kuin muutaman hassun kerran, vaikka hän asuu 10 minuutin ajomatkan päässä meiltä. Bussilla olen parhaimmillaan päässyt hänelle 45 minuutissa kun sain vaihdettua bussia melkein lennosta. Siltikään energia ei koskaan tuntunut riittävän töiden jälkeen siihen että olisi lähtenyt seilaamaan busseilla. Myönnän, olen totaallisen saamaton paskiainen ja vihaan sitä. Olen juuri se joka tarvitsisi toisen ihmisen potkimaan päähän että nyt mennään, muuten masennun yksikseni kotona. Masennus tulee olemaan varmaan aina varjostamassa elämääni. Hyvin usein kotona istuessanikin minulla on pakottava tarve päästä ulos, lähteä johonkin, tehdä jotain.. mutta en vain pääse kämpästä ulos kun ei ole sitä toista joka lähtisi kanssani, joka tekisi aloitteen siihen että nyt mennään. Ei minulla ole ongelmaa lähteä kaverin kanssa esim. kaupungille lyhyellä varoitusajalla jos kaveri pyytää. Tahdoin joskus koiran, silloin olisi pakko lähteä ulos + tykkään ulkoilla koiran kanssa, yksin kävely ilman mitään päämäärää on vain niin masentavaa ja ahdistavaa. Kauan haaveilemani frettikin olisi itselleni hyvin aktivoiva, voisi kulkea ulkona yhdessä ja tutustua muihin fretti ihmisiin. Itselläni kun nuo ystävätkin rajoittuvat siihen yhteen joten uusien ihmissuhteiden saaminen elämään ei olisi pahitteeksi. Nyt on sentäs ehtinyt nähdä Mariaa useammankin kerran jo loman aikana ja tiistaina käytiinkin porukalla hohtokeilaamassa.

Mutta, iloisempaan asiaan suuren angstin päälle. Ihanaiset kissapoikanikin täyttivät jo 10 vuotta! Kärsin lievää ikäkriisiä niidenkin suhteen ja käytin heitä torstaina lääkärissäkin ihan vain tarkistaakseni ettei piilevästi ole tulossa mitään vanhuuden vaivoja. Hyvin onnellisena voin todeta että kissani ovat täydellisen terveitä ja menisivät kuulemma hyvin vuosia ikäistään nuoremmista joten ehkä tässä on vielä pitkää ikää tiedossa. :) Kovasti saivat kehuja vahvasta lihaksistosta ja upeasta turkista, tuntuivat kovasti olevan lääkärin mieleen. ^^ Romeon virtsarakkokin ultrattiin kun pyysin eikä mitään hälyyttävää näkynyt vaikka lopetin lääkeruuankin jo alkukesästä. Nyt saa kunnon liharuokaa ja yhden karpaloisen lääkenamin päivässä. Olen pienistä karvalapsistani hyvin ylpeä. <3

 

Luonnollisestikkin muutaman kuukauden sisään on mahtunut myös shoppailua, uusi vaatekaappi ja uutta sisältöä, useita Lip Servicen ihanuuksia muun muassa. Olen oppinut tykkäämään myös vihreästä. Teen niistä ihan oman postauksensa kun tämä tuntojen purkaminen muuten taas tunnetusti venähti.

Täydellisyys on ruma sana

Jotenkin nyt on tullut taas vastaan aivan älyttömästi näitä "uuu julkkuja ilman meikkiä, wautsi wau"- kuvia. Ihmettelen vain... miksi meikitön nainen on niin kummallinen näky?

Tässä maailmassa nainen ei tunnu koskaan olevan riittävän hyvä. Tälläistä meikitöntä peikkoa kuten minä sanotaan rumaksi, miesmäiseksi, ajatellaan lesboksi ja sellaiseksi jota kukaan mies ei halua. Pidetään jotenkin huonompana ihmisenä kun "en pidä huolta itsestäni" eli käytä puolta päivää siihen että vedän pakkelia naamaan ja laitan tukkaa.

Fine.

Jos alkaisin meikata joka ikinen päivä, näyttävästi...todennäköisesti kommentit muuttuisivat siihen että herran jesta tuo käyttää ihan liikaa meikkiä, ei tommoinen ole kaunista, ruma huora, itsetunto ongelmainen, ei kehtaa lähteä ulos ilman meikkiä. Tai se että annan sitten virheellistä kuvaa itsestäni, joku mies kuvittelee minut kauniiksi ja kun näkeekin ilman meikkiä niin herran jestas, toltako se oikeasti näyttääkin. Sama kun lukee miesten kirjoituksia siitä kuinka push up liivien käyttäminen on kauheaa sumuttamista... Siis haloo, menette vähän vikaan jos mietitte ihmisestä vain kuppikokoa.

Liikaa meikkiä, liian vähän meikkiä on ihan sama kuin painon kanssa tappeleminen. Mutta ainut johon asia oikeasti vaikuttaa on sinä itse. Jokainen elää täällä vain itseään varten, ei miellyttämässä muita. Jos nautit meikkaamisesta ja se saa sinut tuntemaan olosi paremmaksi, anna mennä. Mitä sitten jos paino on vähän ylä tai alakanttiin, kunhan olet terve ja sinut itsesi kanssa? Ehkä se sopii sinulle. Miksi pitäisi alkaa muokata itseään jotain muita varten?

Olen aina saanut kuulla siitä että olen ruma, liian pitkä, liian laiha, liian lihava... Akne on vaivannut varmaan 15 vuotta eikä se varmaan ole ihan heti tästä loppumassakaan, mutta en anna sen häiritä. Minkäs noille mahtaa.
Minulla on kierot silmät, ihan eri paria olevat hörökorvat, kohlo nenä, arpia, revityt kynnet eikä kroppakaan ole missään missimitoissa. Kannan itseni silti ylpeydellä, en ehkä ole maailman mielestä täydellinen mutta itselleni olen juuri hyvä näin. Olen jo kauan sitten teininä todennut että jos en kelpaa muille sellaisena kuin olen, eivät he ole sellaisia ihmisiä joita elämääni edes kaipaisin.

Minua säälittää tämä maailma johon nuoret kasvavat hirvittävien ulkonäköpaineiden kanssa. Ulkonäkö ihanteet on vaihdellut kautta aikojen, ennen naisen piti olla pullea, sitten korsetilla kasaan kurottu, suhteettoman laiha ja nykyään tämä fitness intoilu. Oikeasti ihmiset, miettikää mikä teille on todella hyväksi, ei teidän kuulu mennä siihen muottiin mihin muut sanoo. Julkkujen kuviakin muokataan aivan älyttömästi lehtiä varten, kaikki ihmiset ovat muka täysin virheettömiä. Kukaan ei ole täydellinen, täydellisyys on vain monien ihmisten harhaluulojen luoma illuusio.

Olet uniikki ja siksi olet kaunis.